Ei mistään kotoisin ja silti on juuret
Kuljet rämeellä, jossa kasvaa kitukasvuisia mäntyjä. Mitä näet? Näetkö vain kituliaita männynkäkkyröitä silmänkantamattomiin vai kauniita vaikeissa oloissa kasvavia mäntyjä omine erikoispiirteineen? Huomaatko kelottuneen männyn tai jo aihkiksi muuttuneen pikkupetäjän? Luonnon keskellä kasvanut ihminen näkee asiat usein eri tavalla kuin tiheään asutussa taajamassa kasvanut henkilö. Muutto pikkukylästä kaupunkiin voi olla shokki, mutta se avartaa näkemystä ja ymmärrystä eri lähtökohdista olevia ihmisiä kohtaan. Se ei kuitenkaan tarkoita, että maalla-asuva olisi sen huonompi tai heikompiosainen kuin kaupunkilainen. Jokainen on yksilö. Jokainen kokee kotiseutunsa omalla tavallaan ja arvostaa sitä oman katsantokannan mukaisesti. Siinä missä toinen sisar haaveilee omasta yrttitilasta, kaipaa toinen sisar pääkaupunkiseudun elämään hyvien julkisten kulkuhteyksien varrelle.
Luonnossa ajatukset kulkevat vapaasti. Metsän keskellä, vesistön rannalla tai karulla kalliolla ihminen saa olla oma itsensä omien ajatustensa kanssa – mikäli on sinut itsensä kanssa ja kestää hetken ilman ulkoisia ärsykkeitä. Hiljaisuuden kestäminen ja yksinäisyydestä nauttiminenkaan ei ole kaikille helppoa. Se voi olla jopa pelottavaakin. Toiset tarvitsevat ihmisääntä ympärilleen. Toiset haluavat nauttia luonnosta vain sen ollessa heille parhaimmillaan: ilman sääskiä ja sadetta ja sopivassa lämpötilassa tarjoiltuna hyvien kulkuyhteyksien varrella. Luonto ei kumartele ihmistä eikä tottele käskyjä, vaikka sitä kuinka yritämmekin. Se on kuitenkin meille elinehto, vaikkei aina päivä paista ja sääsketkin syövät.
Kutsuuko kivikot vai puistot?
Siinä, missä toisia viehättää ihmisvilinä, kaipaa toinen karuille tuntureille ja hiljaisuuteen ilman yhtäkään ihmistä. Viehtymys pohjoiseen on voinut olla lapsesta saakka. Matka pohjoiseenkin voi olla toiselle laskettelureissu, toiselle rinkan kiikutusta asumattomilla alueilla. Tai eiväthän erämaat asumattomia ole, tunturitkin ovat täynnä elämää. Siellä vain ei ole haitaksi asti ihmisasumuksia. Kun valitsee muut reitit kuin helpot ja hyvin varustellut vaellusreitit, joissa on tupamajoitus muutaman kilometrin välein, välttyy ”possujuniltakin”. Vaellusreittien ulkopuolella on kuitenkin muistettava, ettei siellä silti saa mennä ja olla miten huvittaa. Etenkin pohjoisessa poronhoitoalueella, on noudatettava ohjeita, vältettävä häiritsemästä poroeloa ja muistettava antaa työrauha poronhoitajille. Luonto on herkkää ja takaisin kasvaminen vie huomattavasti enemmän aikaa kuin etelässä.
Mikä sitten on kenellekin pohjoista? Toiselle napapiiri on Mäntsälä P:n Shell; toiselle elämä alkaa vasta Rovaniemen yläpuolelta. Kysymys on jälleen omasta näkemyksestä ja ajatusmaailmasta. Lapin luontoa romantisoidaan, mutta näyttää se myös välillä ihmisille sen vähemmän miellyttävän puolensakin. Pohjoinen luonto kaamoksineen ja räkkäaikoineen on kuitenkin aivan omanlaisensa. Hiljaisuus ilman liikenteen ja teollisuuden pauhua tai ihmisten ääntä. Etelässä valosaaste häivyttää talven hämäryyden ja hyttyset ovat muiden saasteiden myötä kadonneet. Melusaaste pitää huolen, ettei hiljaisuuskaan pääse iholle. Toiselle kaupungin valot ja meno on ahdistavaa ja hän hakeutuu hiljaisuuteen ja hämärään aina, kun voi haaveillen, että kunpa vain jollain täällä eläisi, niin jäisi lopuksi ikää. Toinen taas huokaisee helpotuksesta päästyään taas katuvaloihin ja ”elämän ääniin” pois korvesta.
Nykyihmisen kimurantti "luontosuhde"
Miksi nykyihmisen on pitänyt tehdä luonnosta itselleen niin vieras ja haasteellinen asia? Kauhuotsikoita metsänpedoista ja hirvikolareista julkaistaan vähän väliä. Ne saavat huomattavasti enemmän huomiota kuin todelliset uhkat, kuten ilmastonmuutos, lasten ja nuorten henkinen pahoinvointi, syrjäytymisestä johtuvat mielenterveysongelmat ja niin edelleen. Tilastokeskuksen mukaan viime vuonna 2022, Suomessa tapahtui 85 henkirikosta. Montako ihmistä esimerkiksi susi tappoi? Viimeisin tieto suden tekemistä surmista on vuosilta 1881 – 1882. Tilastojen valossa – kumpi on suurempi uhka nykypäivän ihmiselle? Susi tietenkin, nehän on villieläimiä ja aivan arvaamattomia. Mitä ihmiset sitten ovat? Muutakin kuin villieläimiä ja täysin arvaamattomia? Luvuista voisi aika vaivatta päätellä, että ihminen on ihmisen pahin vihollinen.
Nykyihminen on vieraantunut luonnosta, juuriltaan. Tietämättömyys ja virheelliseen informaatioon uskominen aiheuttavat ennakkoluuloja ja virhetulkintoja. Vieras asia koetaan pelottavaksi, jopa uhkaksi. Ennakkoluuloista pääsee parhaiten eroon ottamalla asioista oikeasti itse selvää. Kun suhtautuu varauksella etenkin kovaäänisimpien tarinankertojiin, saattaa totuus löytyä hiljaisempien kertomuksista. Luontoon liittyvissä asioissa oikeat asiantuntijat ovat niitä, jotka oikeasti elävät luonnonehdoilla. Sinun ”luontosuhteesi” paras tietäjä ja asiantuntija olet sinä itse; ei se besserwisser jossakin FB-ketjussa. Mistä sinä löydät omat juuresi? Ovatko juuresi edelleen luonnossa vai oletko kadottanut juuresi jonnekin ihmisten aiheuttamaan melu- ja valosaasteeseen?
Saamelaisalueella muistathan matkailla vastuullisesti!
Samediggin ohjeet matkailijoille
Lukuvinkkejä, (ja ainahan voi myös kuunnella äänikirjana):
- Johan Eklöf: Maailma ilman pimeää, Atena Kustannus, 2022
- Henry David Thoreau: Walden – Elämää metsässä, 1852, (suom. Antti Immonen), kustantaja Kirjapaja
