Jumalillani ei ole nimiä
Jumalillani ei ole nimiä
Eikä henget ole enkeleitä
Jumalani eivät asu taivaassa
He ovat taivas ja maa ja luonto
Henget eivät soittele harppua pilven reunalla
He ovat kivi ja puu ja ruoho ja jänis – tuuli ja henki
Jumalani puhuvat minulle
Tuulessa, sateenropinassa, auringonkilossa he puhuvat minulle
Puhuakseni Jumalille
En tarvitse ihmistä välikädeksi
En puisia kuoria ympärilleni
En opaskirjaa
En valmiita puhkipuhuttuja sanoja
En tarvitse sanoja puhuakseni Jumalille
Minulla on tarkoitus 7.7.2021
Minulla on tarkoitus
Olen olemassa juuri siksi
En ole täällä vain itseni vuoksi
olen myös muita varten
Muut eivät ole vain minua varten
Minä olen
Olen osanen maailmankaikkeudessa
Pölyhiukkanen äitimaan hameen helmassa
Minä olen – minnoun
Parantaja, parantuja, kuuntelija, kuulija
Minä olen – olemassa
Ihminen on kivi 7.7.2021
Ihminen on kuin veden hioma kivi
Alkuun karkea ja kulmikas graniitti
– vain mustaa ja valkeaa
Terävä – vailla lempeyttä
Vuoden hiovat pintaa kuin
meren aallot rantakiviä
Kasvot kurtistuvat, mutta
Sielu silenee
– karkeat kulmat hioutuvat aalto aallolta
Lopulta –
jäljellä on simpukan ainutlaatuinen helmi
Elämän muovaama ja arvokas
Väsyneen ajatelmia
3.9.2021 Väsymys
Haluan olla puu – ylväs paksukaarnainen petäjä
Juuret syvällä maassa – latvus taivasta tavoitellen
havut auringon, sateen ja tuulen hyväilemänä
Olen vain – tuulenkaato
Juuret taivasta kohti – latva varpuihin painuneena
Jaksan vain maatua – muuttua varpujen ja sammalten jalansijaksi
20.9.2021 Kaiken nielevä väsymys
Hymy ei jaksa nousta silmiin.
Uni, jota vain tahtoisi
jatkaa
jatkaa
jatkaa
Unikaan ei auta
Mun koti oli siellä 22.10.2021
Siellä kuusten suojassa, leppien syleilyssä
oli synnyinkotini
lapsuudenkotini
Se ei enää ole kotini
Se on isäni koti
esi-isäni koti
muistojen kartano
Vain vanhan kuusen alla olin hetken kotona
Juuremme halasivat toisiaan
Hetken tunsin kaihoa
Se ei silti enää ole kotini
Kotini on oman kuusen alla
Oman perheen kanssa
pienessä vihreän sielun mökissä
Sinne kasvatin kulkurin juuret
heimoni ja esivanhempien jälkeiset juuret
Kotini on täällä
Leukojen loukutusta 4.11.2021
Mistä tulloo puhheenparsi
Lempeä leukojen loukuttelu
Savolaisilta salomailta
Pyhien puiden palvojilta
Metsien kulkijoilta
Vesien valtijoilta
Erämaiden asujilta
Tietäjiltä taitajilta
saalisonnen pyytäjiltä
Pahan silmän noitujilta
Puhheenparsi niin lempeä
pyöreä pyörylä kansa,
silti niin väkevä
vanha ja kestävä
Aika kultaa muistot 31.1.2022
Ahdistava uni
Kiire kiire kiire
Aikatauluja
Myöhästymisiä
Viivästyksiä
Kadonneita kortteja
Lukittuja ovia
Väärin opastajia
Vahinkoja
Tarvon haaroja myöten
upottavassa pinkissä
hattarassa
En pääse eteenpäin
Herään
Uneni kertoo:
”Tätä sinun todellisuus oli. Sitäkö sinä ikävöit?”
Ystävyydestä 5.3.2022
Ystävyys ei oo pelkkää
Laventelilullaa
Se itkee, nauraa, huutaa ja halaa
Mut se rullaa
se ottaa mut se antaa
enemmän kuin mitään
se rakastaa
se hyväksyy, se sallii
Olet ihan paras, se sanoo
ja halii
Vaik sekunti sit oli
paha mieli ja itku
Mut se ei oo sitku
Se on tässä ja nyt
Ja aina
Täynnä rakkautta
Se ei oo: ”Piä tunkkis”
Ystävyys on aitoa
Mutta metsässä en huuda 9.4.2022
”Metsässä saa huutaa”
”Mene metsään huutamaan”
Mikä ihminen luulee olevansa?!
Luonnon yläpuolella
Maaemolle kiukutteleva teini
Koira ei saa haukkua kotipihallaan
mutta ihminen saa huutaa
koiran esi-isien kodissa?!!!
Kun susi hermostuu toiselle,
se puree ja huutaa sille
Ei se mene kotkanpesään
karjumaan
En huuda metsässä
sanon sille, jolle kuuluu
En riko toisten kotirauhaa
oman turhamaisuuteni takia
Sanani saattavat purra
MUTTA METSÄSSÄ EN HUUDA!
Vähäuninen yö 13.4.2022
Uni nosti kytkintä
Jätti lapun nukkujalle:
”Valvo, ämmä!”
Olisi ees rehdisti sanonut
päin naamaa
Miehen käsi kietoutuu
ympärilleni
Epärehellinen uni
jätti valveille
Silti tunnen rakkautta
Mene uni matkoihisi
Uusi rehti uni tulee kyllä
vielä
Joki 19.4.2022
Enää et päältäni kävele,
Pauhasi joki
Jos mukana tahdot kulkea
on sinun kuljettava
Samaan suuntaan
Mutta ylitseni jos astut
Sinut syvyyksiini upotan
Rommonkoloon iäksi hautaan
Arasti se nousi 16.6.2022
Vuoden se oli hukassa
Piilotteli eikä esiin
uskaltautunut lainkaan
Maanittelin
Huokailin
Hohhailin
Vihelsin
Viimein jo rukoilin ja surin
Olin varma, että olin menettänyt sen kokonaan
Kuunnellessani tunturien laulua
Se alkoi ujosti supista
Ehkä minäkin vielä joskus
Mutta en aivan vielä
En ole valmis tulemaan esiin
Haluaisin kyllä
Rumpu kumisi
kuin ukkosta
olisin soittanut
Raivokkaasti
tummalla soinnulla
jytisten
Arasti se nousi
Hieman rahisten ja ujostellen
Matalana hyrinänä
Vähitellen vahvistui
vahvaksi sanattomaksi
Ikiaikaiseksi lauluksi
Ääneni!
Hetken väristyään
Se liittyi rummun ukkoseen
Tunsin voimaantumisen
Valtavan ilon ja onnen
Yhteyden ja ykseyden
Maailmojen välillä kulkevat 12.11.2022
Kuusten latvoissa
toivottavat raakkuen
harmaapukuiset herrat
jälleen
syntyvän päivän
nousevan auringon
tervetulleeksi maailmaan
Nuo kauniit linnut
rajoilla eläjät
kuoleman ja elämän
viestintuojat
Johdattavat kulkijaa
läpi elämänkirjon
aamunkoitosta
tähtien taa
Káibádâs
Uáinám vielgis kuumpi
Lii korrâ puolâš
Almeest kuovskâst
Tot jotâ tavaskulij
Tuše suoivâ vuáttoo
Lam ruánáá kađâsvuodâst
Liččimba siämmáá veitâlâs
